KoiraKamuja

Mio on päässyt viime aikoina nauttimaan koirakavereiden seurasta niin koirapuistossa, kooiker-tapaamisessa kuin kotioloissakin. Ensimmäisissä kuvissa avecina on Jyväskylän serkkupoika, kultainennoutaja Kamu.

Ulkokuvissa poseeraavat isoveli ja pikkusisko, sanain varsinaisessa merkityksessä. Oli mahtavaa tavata tänään toinen saman pentueen koira, Tara, ja nähdä muitakin kooikereita. Ollaan koko ajan ounasteltu, että Mio on kookas kaveri. Tämän päivän jälkeen ei tarvitse enää ounastella :) Välillä koirapuistossakin Mioa luullaan ensin springerspanieliksi. Johtuu kyllä varmaan myös siitä, että se on kooikerhondjea tutumpi rotu monille.

Kevään ja kesän mittaan Miolla on ollut käytössä monenlaisia sänky-, patja- ja pehmustevirityksiä. Ennen pitkää kaikista on tullut enemmän tai vähemmän rei'itettyjä. Uusin on säilynyt toistaiseksi ehjänä, vaikka mukavaahan se on loikoilla lattiallakin...

Sommaren är kort

Mion kesään on kuulunut mm. vapaaherran elämää mökeillä, mustikoita suoraan varvuista, hammaskaluston uusiutumista ja muutama punkki. Ruokahalu on loistava edelleen ja jos omat mittaukset pitävät paikkansa, säkäkorkeus on jo yli 40 cm.

Hajuaisti ja vaistot tuntuvat vahvistuneen huomattavasti kesän aikana. Kävelylenkkireitit ovat niin täynnä hajuja, ettei etenemisestä meinaa välillä tulla mitään. Tai sitten veto on kova. Viime viikolla alkaneelta pentukurssilta toivottavasti saadaan tähän apuja.

Uimisesta Mio ei juurikaan ole innostunut. Viettien viemänä se loikkasi kerran laiturilta sorsapesueen perään järveen. Järvessä koira seisoi jähmettyneenä hetken tassut pohjassa (ja pää pinnalla), kunnes alkoi pyrkiä vedestä takaisin kuivalle maalle.

Rokotukset tulivat kuntoon kesäkuussa, joten paikallinen koirapuistokin on korkattu. Tässä leikkikaverina on tuttu Viiru-koira. Mio onkin erittäin innokas leikkimään pienten koirien kanssa, isoja kohtaan se on selvästi arempi.

Ensi viikolla alkaa arki ja Mio saa taas nauttia neljän-viiden tunnin rikkumattomasta rauhasta, kun koululaisetkin ovat poissa kotoa. Turvekaukalo katosi keittiön nurkasta tässä kesän aikana, eikä sille tarvetta ole ollutkaan. Siisti koira siis.

Uitettu koira

 

Mio kävi kokeilemassa uintitaitojaan järvessä. Alkuun päästiin ruokanappuloiden houkuttelemana rannasta. Kun tassut eivät enää ylettyneet pohjaan, alkoi tyylikkään näköinen koirauinti ihan luonnostaan. Vajoamassa olevalla laiturilla oli myös mielenkiintoista kahlailla. Muutama hutiaskelplumpsahdus sivulle - Mio ihan hyvillä mielin, vaikka kerran tuli kunnon sukellus kaupan päälle.

Talviturkki heitetty! Päivän uintien ja ulkoilujen jälkeen ilta kuluikin leppoisasti lepäillessä. Ainahan sitä toki muutaman reiän mattoon järsii aikansa kuluksi, vaikka kuinka väsyttäisi...

Hyvää äitienpäivää :)

Terveiset kaikille ja erityisesti Keiralle!

Bussimatka

Mioa koulutetaan tottumaan erilaisiin asioihin ja tilanteisiin, ettei siitä tule isona jänishousua. Tänään harjoittelimme bussissa matkustamista (Mio matkusti jäniksenä tietenkin ;) 

Matkat sujuivat hyvin ja rauhallisesti, mutta bussiin nousu ja sieltä poistuminen oli mukavinta sylissä.

Leppävaaran asemalla olikin aika mielenkiintoista. Tunnelissa käytiin kuuntelemassa kaikua ja aistimassa pientä väentungosta. Juna meni justiinsa kuonon edestä, joten se kyyti jäi tänään kokematta. Onneksi menomatkalta tuttu bussi ja kuljettaja tarjosivat sopivasti paluukyydin takaisin kotipysäkille.

Reissaamisen jälkeen ruoka maittaa aina. Mio on siirtynyt muutama päivä sitten kolmen aterian rytmiin (tänään tosin ylimääräisenä välipalana listalla oli matolääketahnaa). Tästä pussukasta murkinaa riittääkin toviksi. Hyvää ruokahalua!

Kohtaamisia

Viime päivinä Mio on laajentanut tuttavapiiriään niin ihmis- kuin koirarintamallakin. Koiraserkku, vuoden ikäinen havannankoira Rio, tuli ensimmäistä kertaa kyläilemään. Riimipari liikkui sen verran vauhdikkaasti, että onnistuneen serkkupotretin kuvaaminen oli haastavaa. Tässä muutamia otoksia onnistuneimmasta päästä.

Talutinkävelyiden harjoittelu on alkanut lupaavasti. Omalta pihalta lähdettäessä on vielä jarrut päällä, mutta jahka päästään kadulle asti, alkaa askel keventyä. Välillä Mio kulkee tyylikkäästi sivussa, välillä sik-sakkaa puolelta toiselle. Ja kylläpä pentu hellyyttää ohikulkijoita! Mielenkiintoisin lenkkikohtaaminen tapahtui pienessä tihkusateessa. Kadun toisella puolella oli komea kooiker-uros ja kukapa siellä muu kuin Oorbellenin aiemman pentueen Vili! Saman mäen poikia Mio ja Vili siis nykyisin. Hau! 

Ihmiskohtaamisten myötä Mio sai ensimmäisen lahjansa. Leluvalikoiman uusin hitti on Masalan K-marketin jalkapallokuvioitu, kimeästi vinkuva luun muotoinen lelu. Loistava valinta Roger!

Level 1

Älylelu level 1 on Miolle aika iisi. Ruokanappuloiden saantiin lelun rei'istä on eilen ja tänään lisätty haastetta piilottamalla lelu pyyhkeen alle. Kuvissa tehtävä on jo ratkaistu.

Mioa totutetaan kaulapantaan. Kovasti se tuntuu kutittavan.

Hoh hoh, alkaa jo nukuttaa. Makoisia unia! PS. Heräilen yleensä neljän-viiden aikaan aamulla...

Kukkokiekuu!

Mion lempilelu on vinkuva kukko. Kukon kanssa on kiva temmeltää myös turvetarjottimella.

Turvetarjotin on ollut mielenkiintoinen idea, mutta se on sotkenut koko keittiömme. On sinne kyllä yhdet lirutkin päätynyt :)

Pientä perusvarustetta löytyy jo, mutta esim. häkki puuttuu vielä.

Harjaan on vielä vähän tottumista.

Hyvän päivän ilta!

Mio, suloinen kooikerhondjen pentu, kotiutui tänään Espooseen. Päivää on tosiaan odotettu (ja jännitetty ;)  Kaukana ovat aamukävelyt marraskuisessa räntäsateessa koirapuistolle ja takaisin, kuukausien takana jo myös rodun löytyminen ja ensimmäiset tapaamiset kooikereiden ja Mion kasvattajan kanssa. Viime viikot on seurattu Oorbellenin pentujen kehitystä kuvien ja videoiden kautta ja yritetty tunnistaa sitä suurinta, rauhallisinta ja uteliainta pentua.

 Automatka sujui rauhallisesti. Nukkuminen oli hyvää ajankulua autossa ja uni on pennulle maistunut  päivän mittaan muutenkin. Kuten myös ruoka. Kasvattajalta saatiin tuttua muonaa mukaan - ruokahalu on mainio uudessakin kodissa. Pihakin suli juuri sopivasti ja nurmikko on saanut luomulannoitetta tänään jo moneen otteeseen. Vasta parit parkettipisut on pyyhitty sisällä.

Nyt petaamaan lapsille patjoja keittiöön uuden perheenjäsenen viereen. Hyvää yötä!