Nuori herra, 1 vee

Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen. Tässä Mion tuoreimpia kuulumisia.

Reilu viikko sitten Mio tapasi kasvattaja-Annen ja kaksi sisarustaan ensimmäisen kerran sitten Vääksystä lähdön. Mukavaa oli. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki Annen ottamia. Seuraavissa sisaruspotreteissa vasemmalta lukien Matti, Mila ja Mio, jotka muuten täyttivät maanantaina vuoden. Onnea kaikille muillekin sisaruksille!

Sisarustrion kokoerot olivat suuret. Mion säkäkorkeudeksi mitattiin 44-46 cm. Koon lisäksi nuoren herran vietit ovat edelleen vahvistumaan päin. Taitaa olla Kilossa narttukoirilla juoksuaikoja käynnissä, kun ulkoilut ovat välillä aikamoista nuuskimista ja tempomista.

Hiihtolomaviikon Mio vietti puoliksi kahden "isoäidin" huomassa. Suuri kiitos vielä - taisi Miokin nauttia lomasta täysin siemauksin!

KoiraKamuja

Mio on päässyt viime aikoina nauttimaan koirakavereiden seurasta niin koirapuistossa, kooiker-tapaamisessa kuin kotioloissakin. Ensimmäisissä kuvissa avecina on Jyväskylän serkkupoika, kultainennoutaja Kamu.

Ulkokuvissa poseeraavat isoveli ja pikkusisko, sanain varsinaisessa merkityksessä. Oli mahtavaa tavata tänään toinen saman pentueen koira, Tara, ja nähdä muitakin kooikereita. Ollaan koko ajan ounasteltu, että Mio on kookas kaveri. Tämän päivän jälkeen ei tarvitse enää ounastella :) Välillä koirapuistossakin Mioa luullaan ensin springerspanieliksi. Johtuu kyllä varmaan myös siitä, että se on kooikerhondjea tutumpi rotu monille.

Kevään ja kesän mittaan Miolla on ollut käytössä monenlaisia sänky-, patja- ja pehmustevirityksiä. Ennen pitkää kaikista on tullut enemmän tai vähemmän rei'itettyjä. Uusin on säilynyt toistaiseksi ehjänä, vaikka mukavaahan se on loikoilla lattiallakin...

Sommaren är kort

Mion kesään on kuulunut mm. vapaaherran elämää mökeillä, mustikoita suoraan varvuista, hammaskaluston uusiutumista ja muutama punkki. Ruokahalu on loistava edelleen ja jos omat mittaukset pitävät paikkansa, säkäkorkeus on jo yli 40 cm.

Hajuaisti ja vaistot tuntuvat vahvistuneen huomattavasti kesän aikana. Kävelylenkkireitit ovat niin täynnä hajuja, ettei etenemisestä meinaa välillä tulla mitään. Tai sitten veto on kova. Viime viikolla alkaneelta pentukurssilta toivottavasti saadaan tähän apuja.

Uimisesta Mio ei juurikaan ole innostunut. Viettien viemänä se loikkasi kerran laiturilta sorsapesueen perään järveen. Järvessä koira seisoi jähmettyneenä hetken tassut pohjassa (ja pää pinnalla), kunnes alkoi pyrkiä vedestä takaisin kuivalle maalle.

Rokotukset tulivat kuntoon kesäkuussa, joten paikallinen koirapuistokin on korkattu. Tässä leikkikaverina on tuttu Viiru-koira. Mio onkin erittäin innokas leikkimään pienten koirien kanssa, isoja kohtaan se on selvästi arempi.

Ensi viikolla alkaa arki ja Mio saa taas nauttia neljän-viiden tunnin rikkumattomasta rauhasta, kun koululaisetkin ovat poissa kotoa. Turvekaukalo katosi keittiön nurkasta tässä kesän aikana, eikä sille tarvetta ole ollutkaan. Siisti koira siis.

Uitettu koira

 

Mio kävi kokeilemassa uintitaitojaan järvessä. Alkuun päästiin ruokanappuloiden houkuttelemana rannasta. Kun tassut eivät enää ylettyneet pohjaan, alkoi tyylikkään näköinen koirauinti ihan luonnostaan. Vajoamassa olevalla laiturilla oli myös mielenkiintoista kahlailla. Muutama hutiaskelplumpsahdus sivulle - Mio ihan hyvillä mielin, vaikka kerran tuli kunnon sukellus kaupan päälle.

Talviturkki heitetty! Päivän uintien ja ulkoilujen jälkeen ilta kuluikin leppoisasti lepäillessä. Ainahan sitä toki muutaman reiän mattoon järsii aikansa kuluksi, vaikka kuinka väsyttäisi...

Hyvää äitienpäivää :)

Terveiset kaikille ja erityisesti Keiralle!

Bussimatka

Mioa koulutetaan tottumaan erilaisiin asioihin ja tilanteisiin, ettei siitä tule isona jänishousua. Tänään harjoittelimme bussissa matkustamista (Mio matkusti jäniksenä tietenkin ;) 

Matkat sujuivat hyvin ja rauhallisesti, mutta bussiin nousu ja sieltä poistuminen oli mukavinta sylissä.

Leppävaaran asemalla olikin aika mielenkiintoista. Tunnelissa käytiin kuuntelemassa kaikua ja aistimassa pientä väentungosta. Juna meni justiinsa kuonon edestä, joten se kyyti jäi tänään kokematta. Onneksi menomatkalta tuttu bussi ja kuljettaja tarjosivat sopivasti paluukyydin takaisin kotipysäkille.

Reissaamisen jälkeen ruoka maittaa aina. Mio on siirtynyt muutama päivä sitten kolmen aterian rytmiin (tänään tosin ylimääräisenä välipalana listalla oli matolääketahnaa). Tästä pussukasta murkinaa riittääkin toviksi. Hyvää ruokahalua!

Kohtaamisia

Viime päivinä Mio on laajentanut tuttavapiiriään niin ihmis- kuin koirarintamallakin. Koiraserkku, vuoden ikäinen havannankoira Rio, tuli ensimmäistä kertaa kyläilemään. Riimipari liikkui sen verran vauhdikkaasti, että onnistuneen serkkupotretin kuvaaminen oli haastavaa. Tässä muutamia otoksia onnistuneimmasta päästä.

Talutinkävelyiden harjoittelu on alkanut lupaavasti. Omalta pihalta lähdettäessä on vielä jarrut päällä, mutta jahka päästään kadulle asti, alkaa askel keventyä. Välillä Mio kulkee tyylikkäästi sivussa, välillä sik-sakkaa puolelta toiselle. Ja kylläpä pentu hellyyttää ohikulkijoita! Mielenkiintoisin lenkkikohtaaminen tapahtui pienessä tihkusateessa. Kadun toisella puolella oli komea kooiker-uros ja kukapa siellä muu kuin Oorbellenin aiemman pentueen Vili! Saman mäen poikia Mio ja Vili siis nykyisin. Hau! 

Ihmiskohtaamisten myötä Mio sai ensimmäisen lahjansa. Leluvalikoiman uusin hitti on Masalan K-marketin jalkapallokuvioitu, kimeästi vinkuva luun muotoinen lelu. Loistava valinta Roger!